Kerran ja kerralla kuntoon

Laadun kehittämisen ”mottoihin” kuuluu lausahdus, jonka mukaan ”koskaan ei ole aikaa tehdä sitä kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä se uudestaan”. Minulla on pitkään ollut olo, että ainakin julkisen hallinnon tekemisissä – erityisesti ict:n tiimoilla – tällainen toimintatapa on ollut liiankin vallitseva. Lausahdushan pitää myös sisällään sen totuuden, että koskaan ei ole varaa tehdä sitä kunnolla, mutta aina on varaa tehdä se uudestaan.

Nyt taidamme olla tilanteessa, ettei meillä julkisella sektorilla (eikä toki muuallakaan) ole sen enempää aikaa kuin varaakaan tehdä samoja asioita monessa paikassa eikä montaa kertaa. Tästä tuntuvat ihan kaikki myös olevan samaa mieltä, mutta… silti eteneminen on hidasta. Ovatko hallinnon rakenteet sellaiset, että eri tahoilla on aina oikeus/mahdollisuus (tai luulo siitä) ulkoistaa itsensä toteamalla, ”ettei koske meitä, koska meillä on erityispiirteitä”? Vai olemmeko vuosikymmenten kuluessa todella muovanneet julkisesta hallinnosta niin kompleksisen, ettei geneerisiä asioita tai yhdistäviä mekanismeja todella ole? Vai onko niin, että ei vain ole ollut halua tai tilaisuutta keskustella tasaveroisesti teemasta niin, että yhteinen sisältö, näkemys ja merkitys olisi löydetty?

Vanhan sanonnan mukaan ”älykkäät selviävät tilanteista, joihin viisaat eivät joudu”. Meillä julkisessa hallinnossa ei selvästikään ole ollut viisautta estää ict:n nykytilaa, jossa on päällekkäistä tekemistä ja riittämättömästi yhteisiä rajapintoja jne. Nyt siis tarvitaan sekä yksilöllistä että kollektiivista älykkyyttä selviytyä tästä tehokkaasti ja tuloksekkaasti maaliin (joka liikkuu koko ajan).

Hyvä testi asialle on yhteisesti huolehtia jo tehtyjen päätösten ja linjausten toimeenpanosta. Esimerkkeinä voi mainita useampiakin asioita: Valtion IT-palvelukeskuksen tuottamien yhteisten palveluiden (verkko, tunnistautuminen, viestintä, jne.) nopeutettu käyttöönotto, TORI-palvelukeskuksen käynnistämisen tinkimätön tukeminen ja ICT 2015-linjausten (Ala-Pietilän raportti) nopea edistäminen kaikilla tasoilla.

Suomalaisessa kansanperinteessä on muuten erittäin vahvana piirteenä ns. kansanviisaudet. Sanontoja (joita itsekin tässä olen siteerannut) on aivan loppumaton määrä. Pitäisikö tämä kansanviisaus, joka on nykyisin suurimalta osalta kaiketi lähiöjärkeä aikaisemman maalaisjärjen sijaan, kytkeä mukaan älykkäämmän Suomen rakentamiseen. Mitäpä jos julistaisimme kansallisen aloiteviikon, jolloin erityisesti kannustaisimme kansalaisia tekemään kehittämisehdotuksia digitaalisen Suomen edistämiseen. Mukaan kytkettäisiin päiväkodit, koulut, kirjastot, virastot, kolmassektori, jne., ja haettaisiin laajalla rintamalla ja matalalla osallistumiskynnyksellä uusia ajatuksia kansalaisten arjesta.

Olisiko siis aika ottaa suomalainen äly kansalliseen käyttöön?

Timo Laitinen, pääjohtaja, Valtiokonttori

Avainsanat: julkinen sektori

Kommentit