Meissä jokaisessa asuu supertietokone

Ihmisaivot ovat käsittämättömän tehokas supertietokone. Ajatellaan vaikka seuraavaa arkista tilannetta: olet sadesäällä juoksulenkillä, painamassa pitkää suoraa vastatuuleen. Mietit mitä kirjoittaisit blogiisi ja muistelet mitä se Juri lohkaisikaan siellä Wanhan Polin Pokkamontussa 30 vuotta sitten. Samaan aikaan aivosi työstävät taktista ongelmaa:

Hahmontunnistus: 30 m päässä rouva, puudeli, lyhyt flexi, kävelee suoraan, ei kännykkää korvalla.

Riskiarvio: alhainen riski.

Taktiikka: ei syytä hidastaa tai kiihdyttää, kierrä vasemmalta, turvaetäisyys 1,5 m.

Kauluksestasi valuu sisään kylmä vesinoro joten tiedostamattasi nykäiset vasemmalla kädellä pusakan kaulusta ylemmäksi. Miten voit kaiken tämän informaatiotulvan keskellä tietää, että sinun tarvitsee kahden askeleen päästä vähän harpata ettei oikea jalkasi osuisi vesilätäkköön?

Tuollaisella tietojenkäsittelykapasiteetilla varustettuna kenen tahansa meistä pitäisi pystyä jo ennen aamupalaa ratkaisemaan sote-uudistus ja kestävyysvajeen aiheuttama nettovelkaantuminen. Miksi näin ei kuitenkaan ole?

Miksi varsinkin isoissa ja kauaskantoisissa kysymyksissä hyvien – siis toivottuun lopputulokseen johtavien – päätösten tekeminen näyttää olevan niin vaikeaa? Luulen, että yksi vastaus piilee siinä, että aivojamme ei ole varsinaisesti suunniteltu tuonkaltaisten hyvin abstraktien ongelmien ratkomiseen. IT-kielellä: järjestelmän alkuperäinen design point on painottunut hieman erilaisiin työkuormiin.

Paneutuessani IBM Watson ”tekoälyn” soveltamiseen päätöksenteon tukemisessa lääketieteessä, törmäsin pariin mielenkiintoiseen ajatukseen.

Ensimmäinen liittyy ihmisen kykyyn oppia ja sisäistää tekstimuotoista tietoa. Useimmille meistä tämä ei ole koskaan ollut liian helppoa. Kirjaston penkkiä on aikanaan tullut kulutettua enemmän kuin tarpeeksi ja nykyäänkin katson mieluummin asiat powerpointista – eikä sitten liikaa bulletteja per sivu, please.

Watson sen sijaan kykenee lukemaan ja muistamaan 200 miljoonaa sivua kolmessa sekunnissa. Se oppii lisäksi miten tästä tietomassasta saadaan nopeimmin haettua juuri asetetun kysymyksen kannalta oleellisin tieto ja mitkä tietolähteet ovat kaikkein luotettavimmat. Tuollainen apuri olisi aika kiva olla käytettävissä aina silloin tällöin, eikö?

Toinen liittyy siihen miten pohjaamme päätöksentekoa intuitioon. Intuitio on periaatteessa hyödyllinen ominaisuus. Kun esi-isämme savannilla tallustellessaan huomasi varjon häilähtävän näkökentän laidassa, potkaisi intuitio peliin:

Hahmontunnistus: leijona, mahdollisesti hyeena.

Riskiarvio: korkea riski.

Taktiikka: avomaalla juosten et pääse pakoon, kiipeä 20 m päässä vasemmalla olevaan puuhun.

Intuitiossa on kuitenkin myös haasteensa. Juutumme helposti ensimmäiseen skenaariomme ja pyrimme sen jälkeen hakemaan päätöksenteon tueksi sellaisia faktoja, jotka vahvistavat arviotamme ja jätämme huomioimatta faktat jotka viittaisivat päinvastaiseen suuntaan. Esi-isämme vilkaisee puuta kohti juostessasi olkansa yli – leijonalla sarvet? Ei kai nyt sentään, pakko olla näköharha, lisää vipinää töppösiin. Uusi, aiempaa johtopäätöstä täydentävä, mutta sen kanssa ristiriitainen evidenssi jäi kokonaan huomioimatta ja vähänkö ketutti istua siellä puussa katsomassa kun herkullinen antilooppi kipaisi tiehensä heinikosta.

Tekoäly ei toimi näin, se on tilaton kone, joka ei itse asiassa muista mitä se sekunti sitten päätteli, vaikkakin sen oppivat algoritmit säilyvät luonnollisesti tallessa. Kun syötät sille lisää informaatiota, se aloittaa koko päättelyketjun alusta ja saattaa täysin pokkana ja sen enempiä tunteilematta päätyä eri tulokseen kuin ensimmäisellä kerralla, Näin ollen se on oiva apulainen muistuttamaan että myös joku niistä vähemmän intuitiivisistä ratkaisuista saattaa sittenkin olla juuri se oikea.

Muun muassa näistä syistä edityksellisissä päätöksenteon tukijärjestelmissä on mielestäni paljonkin järkeä ja on hienoa että sekä niiden teknologinen kehitys että laajamittainen käyttöönotto esim. terveydenhuollossa ovat parhaillaan etenemässä pitkin harppauksin.

Avainsanat: älykkäämpi kaupunki, digitalisaatio, tekoäly

Kommentit