Töissä pitää olla vaikeaa

Teknologisen kehityksen myötä rutiininomaiset tehtävät voidaan hoitaa kaikkein tehokkaimmin automaation avulla, jolloin ihmisten tehtäväksi työelämässä jää kognitiivisten, epärutiininomaisten ja monimutkaisten ongelmien ratkaisu. Työn muutoksen myötä myös työorganisaatioiden tulee muuttua; tilannekohtaisuus, vuorovaikutus ja ihmiskeskeisyys nousevat prosessiajattelun sijasta tehokkuuden edellytyksiksi työorganisaatioissa. Soveltamalla uusimpia tutkimustuloksia siitä, miksi rutiineja syntyy, miten ihmiset oppivat parhaiten, miksi oppiminen on tärkeää ja mikä motivoi itseohjautuvaa toimintaa voivat työorganisaatiot parantaa kestävyyttään ja relevanssiaan jatkuvasti muuttuvissa ympäristöissä.

Koska aivot pyrkivät säästämään energiaa, syntyy työntekoon rutiineja ja tapoja hyvin helposti. Tapojen muodostumisen kautta yksinkertaisia tehtäviä voidaan hoitaa ”zombie” -moodissa ja siirtää keskittyminen kognitiivista ponnistelua vaativiin asioihin. Aiemmin on ollut perusteltuakin ajatella, että samanlaisina toistuvat prosessit ja tarkasti ennalta määritellyt tehtävät johtavat tehokkaaseen toimintaan. Jos ihminen kuitenkin käyttää työpäivänsä pelkästään rutiininomaisten tehtävien hoitamiseen, jäävät inhimillisen tiedonkäsittelyn parhaat mahdollisuudet hyödyntämättä. Rutiinien parissa työskentely säästää energiaa, mutta hyvinvoinnin ja arvon luonnin kannalta tehtävät, jotka vaativat kognitiivista ponnistelua, olisi parempi vaihtoehto.

Voidaan väittää, että rutiininomainen työnteko ei ole ihmiselle terveellistä. Tutkimuksissa on selvitetty, että kognitiivinen ponnistelu eli oppiminen on aivojen terveyden kannalta tärkeää – tarpeeksi haastava oppiminen voi pelastaa aivoissa syntyviä uusia hermosoluja. Ilman oppimista, uudet solut kuolevat. Uudet solut saattavat olla tärkeä reservi vanhuuden myötä, ja esimerkiksi korkea koulutus on yhteydessä pienempään dementiariskiin. Jos viettää suuren osan päivästä työssä, jossa ei opi mitään uutta, jää käyttämättä liuta mahdollisuuksia oman aivokunnon tukemiseen.

Oppimisella on myös kiinnostava linkki sisäsyntyiseen motivaatioon. Aivotutkimuksissa on selvinnyt, että uutuudella on motivaatioarvoa. Uutuuden käsittely johtaa oppimiseen ja uutuus on toisin sanoen tärkeä oppimista aikaansaava signaali aivoille. Sisäinen motivaatio ja mielihyvä, joka syntyy uutuuden havaitsemisesta ja oppimisesta, ei vaadi ulkoista palkitsemista. Parhaimmassa tapauksessa uutuuden havaitsemisesta, oppimisesta ja sisäsyntyisestä motivaatiosta tulee työntekoa energisoiva positiivinen noidankehä. Paras tapa tukea työntekijöiden motivaatiota voi siis olla antaa sen syntyä itsestään.

Hyvän työsuoriutumisen kannalta on myös tärkeää, että yksilöllä on vapaus itse valita tehtävänsä tai ainakin vaikuttaa siihen, miten tehtäviä tehdään. Tuoreessa aivotutkimuksessa on selvinnyt, että vapaus itse valita tehtävä tai vaikuttaa sen sisältöön johtaa parempaan suoriutumiseen ja siihen, että epäonnistuminen ei vähennä motivaatiota. Myös sisäsyntyisen motivaation kannalta se, että asiat joihin joutuu käyttämään energiaa ovat itselle merkityksellisiä, on luonnollisesti ensisijaisen tärkeää.

Tärkein piirre oppimista vaativassa digitaalisen ajan työssä on kuitenkin se, että se on voimakkaan vuorovaikutteista. Ongelmat, joiden parissa työskennellään ovat niin monimutkaisia, että niitä ei ole tarkoituksenmukaista yrittää ratkaista yksin. Organisaatiot, joissa voidaan hyödyntää henkilöstön kollektiivista kognitiivista panosta, pystyvät reagoimaan muutoksiin nopeammin. Tämän vuoksi menestys ei ole enää yksilön, vaan ongelmanratkaisuun osallistuvan verkoston ominaisuus. Digitaalisen ajan menestyneimmät organisaatiot ovatkin sisäisesti tiiviisti verkottuneita, mutta myös laajasti rajojensa ulkopuolelle liittyviä sekä digitaalisessa maailmassa vahvasti läsnä. Työhön osallistuvien ihmisten vuorovaikutuksen laatu määrittää suoraan syntyvän työn arvoa, joten työorganisaatio, joka satsaa vuorovaikutukseen, kasvattaa tehokkuuttaan ja laajentaa mahdollisuuksiaan arvonluontiin.

Mistä sitten tunnistaa, tuleeko työpäivän aikana tehtyä kognitiivisesti riittävän haastavaa työtä? Ihmisille sopivilla tehtävillä on neljä määräävää ominaisuutta:

  1. ongelman ratkaisua ei tiedetä etukäteen,
  2. ongelman ratkaisu vaatii sitä, että yksilön ajattelu muuttuu ja sitä, että ratkaisija kokee ongelman parissa työskentelyn merkitykselliseksi,
  3. ongelman ratkaisu vaatii kognitiivisen kuorman hajauttamista ja vuorovaikutusta, eli yksin toimiminen ei riitä ja
  4. ratkaisun löytyessä itse ongelma on jo saattanut muuttua.

Kritiikkiä tällaista ajattelua kohtaan on helppo esittää. ”Kyllähän kaikkien työhön aina kuuluu rutiineja, jotka on vain mukisematta pakko hoitaa.” ”Olisihan se kiva, jos voisi vain keskittyä opiskelemaan itseä kiinnostavia asioita.” Kenties aiemmin oli perusteltua kuvailla työntekoa eloonjäämisen kannalta välttämättömänä vaivannäkönä. Teknologisen kehityksen vauhti muuttaa asioita kuitenkin kiihtyvää tahtia. Organisaatiot, jotka pystyvät muuntautumaan inhimillistä tiedonkäsittelyä ja verkottuneisuutta tukeviksi ja jotka automatisoivat rutiinitehtäviä, pystyvät ratkaisemaan monimutkaisempia ongelmia, luovat näin ollen työllään enemmän arvoa ja pysyvät relevantteina muuttuvissa ympäristöissä myös tulevaisuudessa. Samaan tapaan yksilöt, jotka haastavat oppimiskykyään työssä ja keskittyvät itselleen merkityksellisiin asioihin säilyttävät niin ikään iskukykynsä ja jopa terveytensä pidempään.

Tulevaisuuden työ on hyvin vaikeaa, mutta samaan aikaan hyvin inhimillistä.

 

 

Katri Saarikivi, tutkija, Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö, Helsingin yliopisto

Avainsanat: BusinessConnect, oppiminen, työnteko

Kommentit