Näin menetät puolet henkilöstön potentiaalista

Olen Y-sukupolven edustaja ja tottunut hyvään. Olen kasvanut yhteiskunnassa, jossa jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus opiskella ja kehittyä. Olen saanut nauttia siitä, että kaikkia sukupuolesta riippumatta kannustetaan kouluttautumaan alalle, joka itseä kiinnostaa ja minkä kokee merkityksellisenä. Olen kouluttautunut rinta rinnan toisen sukupuolen edustajien kanssa ajatellen, että miehillä ja naisilla on täysin samanlaiset mahdollisuudet pärjätä myös työelämässä.

Kuitenkin, nykytilastojen valossa kouluaikoina viereisessä pulpetissa istunut poika tulee etenemään minua paremmin työelämässä ja tienaamaan reilusti enemmän. Miksi? Koska hän sattuu olemaan mies.

Kiitettävästä Suomi-neidosta tyydyttävään

”Suomi on melkein kympin tyttö kansainvälisessä tasa-arvovertailussa, mutta yritysten johtotasolla on tasa-arvovääristymä”, kirjoittaa Optio. Suomen pörssiyhtiöistä vain kahta johtaa nainen. Pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä vain noin 21 % on naisia ja hekin useimmiten tukitoimintojen (esim. viestintä, laki, HR) johtajina. Pörssiyhtiöiden hallitusjäsenistä alle kolme kymmenestä on naisia. Tilastojen mukaan naiset loistavat poissaolollaan liike-elämän johtajarooleista.

Erot alkavat näkyä heti

Tytöt pärjäävät poikia paremmin koulussa ja usein kouluttautuvat korkeammin, mutta työelämään siirtyessä jotain kummallista tapahtuu. Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan jo kolmen ensimmäisen vuoden aikana näkyy selkeästi, että miehet työllistyvät naisia useammin ja nopeammin tutkintoaan vastaaviin töihin ja vakituisiin työsuhteisiin sekä kokevat vähemmän työttömyyttä. Monet pyrkivät selittämään tätä eroa sillä, että naisilla on taipumus hakea epävarmemmille aloille ─ tai aloille, joissa määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä. Tutkimus totesi kuitenkin miesten olevan vahvemmilla myös sellaisissa vertailuryhmissä, jossa naiset ja miehet ovat suorittaneet täysin saman tutkinnon.

Puoli miljoonaa pienempi tilipussi

Tilastokeskuksen vertailun mukaan naisen euro on noin 83 senttiä, eikä tilanne ole juurikaan kehittynyt 20 vuoteen. Keskipalkkaisen naisen uran aikana palkkaero mieheen verrattuna kertyy jopa puoleen miljoonaan euroon. Tätäkin selitellään sillä, että naiset hakeutuvat matalapalkkaisemmille aloille, mutta toisaalta myös samassa työssä ja samalla alalla olevat miehet tienaavat naisia noin 10 % enemmän. Palkkaerot eivät ole kuitenkaan millään tavalla Suomi-sidonnainen asia, vaan ilmiö toistuu eri kulttuureissa. Saimme esimerkiksi vastikään todistaa Oscar-gaalaa, jossa Patricia Arquette nosti esiin Hollywoodissakin esiin nousseen ilmiön: naistähdille maksetaan vähemmän, riippumatta siitä, kuinka kyvykäs ja arvostettu näyttelijätär on.

Asenneilmapiiri kaiken taustalla?

Mikä aiheuttaa sen, että työelämämme ei osaa arvostaa koko työvoimansa osaamista ja kyvykkyyttä? Samaan aikaan tutkimukset korostavat, että johtotason sukupuolitasa-arvolla on suora yhteys parempaan liiketoiminnalliseen tulokseen ja naisia pidetään vähintäänkin yhtä kyvykkäinä, ellei jopa kyvykkäämpinä johtajina.

Yleisin kuulemani selitys osoittaa sormella naisia itseään: eiväthän he edes halua johtajarooleihin. Ellun Kanojen ja T-Median tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä 71 % naisista uskoo olevansa johtaja-ainesta ja haluavansa vähintäänkin keskijohdon tehtäviin, ellei jopa ylimmän johdon tehtäviin. Samaan aikaan heistä vain 30 % uskoi, että naisilla ja miehillä on oikeasti yhdenmukaiset mahdollisuudet edetä työelämässä. Mistä siis johtuu, että naiset eivät usko mahdollisuuksiinsa?

Selitystä etsiessä kaikki polut tuntuvat lopulta päätyvän asenneilmapiiriin ja ehkä tiedostamattomiinkin oletuksiin, jotka saattavat ohjailla valintojamme niin rekrytoinnissa kuin seuraajasuunnittelussakin. On todettu, että sekä miehillä että naisilla on taipumus arvioida mies naista kyvykkäämmäksi, vaikka paperilla nämä kaksi ihmistä olisivat täysin samalla viivalla. Asenneilmapiiri voi vaikuttaa myös siihen, millaisia valintoja naiset itse tekevät uransa aikana ja kuinka paljon he pitävät ääntä omasta osaamisestaan ja halukkuudestaan kehittyä uralla. Jos vieressä on mies, joka osaa pitää ääntä saavutuksistaan, kyvykäskin nainen saattaa jäädä varjoon.

Nyt on aika herätä

Olivatpa syyt mitkä tahansa, nyt on aika herätä. Meidän on päästävä irti asenneilmapiiristä, joka sitoo liki puolet työvoimamme potentiaalista. Suomella ei ole varaa menettää kaikkea sitä, jota naiset voivat työelämässä parhaimmillaan tarjota. Oma sukupolveni on astunut työelämään muutamia vuosia sitten ja alkaa vähitellen nousta myös johtajatasolle.

Toivon, että tämä sukupolvi tulee tekemään muutoksen ja tiedostamaan mahdolliset esteet tasa-arvon kehittymiselle. Toivon, että viimeistään kymmenen vuoden päästä tilastot pörssiyhtiöiden johtoryhmä- ja hallitusjäsenistä kertovat täysin uudenlaista tarinaa siitä, miten Suomi on lunastanut edelläkävijän roolin myös työelämän tasa-arvossa.

Toivon tätä todella, sillä meillä ei ole varaa menettää puolta henkilöstön potentiaalista.

 

Niina Huhhtala 
Account Executive, Gartner

Avainsanat: oppiminen, työnteko

Kommentit