Tietotyö – ei nössöille

Luin toimitusjohtajan palaverituskasta kertovan blogin. Työpöydälläni keikkui myös lehti, jossa olevassa haastattelussa toinen toimitusjohtaja kuvaili yrityksensä utopistiselta kuulostavaa todellisuutta: yrityskulttuuria, jossa korostuu luottamus ja henkilökohtainen vastuu. Jos esimerkiksi palaverissa ei ole agendaa, sinne ei tarvitse mennä. Kaksi kirjoitusta, kaksi eri todellisuutta.

Testailin design-vuonna 2012 erinäisiä työtapoja Redesigning 925 -hankkeessa, jossa yrityksemme oli pääyhteistyökumppanina muotoilemassa uusiksi tietotyöläisen työviikkoa konkreettisin keinoin ja tuloksin. Luupin alle joutuivat erityisesti sähköpostit- ja palaverikäytännöt. Työviikon muotoilua jatkettiin työpajoilla, joissa pohdiskeltiin käytännön tehtävien kautta itsensä johtamista. Ja mikä tärkeintä, tehtiin muutoksia omiin toimintatapoihin. Yksi itselleni hyödyllisimmistä harjoituksista oli seuraavanlainen:

  1. Kirjoitimme ylös, minkälaiset asiat tekevät minut onnelliseksi.
  2. Arvioimme skaalalla 1-5, kuinka monta tähteä tuleva työpäivämme ansaitsee.
  3. Mietimme, mitä minun pitäisi tehdä, jotta päiväni saisi yhden tähden lisää.

Saan yllä mainitsemani onnellisuustehtävän ansiosta yhden päivittäisen mukavuustähden lisää kävelemällä kotiin. Kohtuullisen yksinkertaista. Suosittelenkin harjoitusta lämpimästi. Toinen käyttöön jäänyt erinomainen tapa on aamulla tehty 1-3 kohdan lista siitä, mitä päivän aikana pitää saavuttaa. Kaikki muu ”joka vaan tulee” joutuu brutaaliin arvioon asian tärkeydestä ja kiireellisyydestä. Kannattaa kokeilla.

Vuosi sitten polkaisin kollegoiden avustuksella pystyyn Work Smarter -viikkon, jonka tarkoituksena oli skarpata työtapojamme myös käytössämme olevien työkalujen osalta, kädestä pitäen. Kun moninaiset työkalumme ovat tutumpia, löytyy niistä ne omaa työtä helpottavat käyttötavat helpommin ja hallinnan tunne kasvaa. Laukku sen sijaan kevenee, kun läppäriä ei tarvitse aina raahata mukana hommien hoituessa älypuhelimella tai iPadillä.

Olemme alkuvuodessa tutkailleet sisäistä motivaatiotamme Vapaus – Virtaus – Vastuu -akselilla. Vaikka tietysti parannettavaakin on, niin yrityksemme työntekijät kokivat työssään hallinnan tunnetta ja pystyvänsä vaikuttamaan aikatauluihin ja työnkuvaansa.  Minä koen samoin. Globaali amerikkalainen yrityksemme ei varmasti ole sen ”vapaampi”, kuin muutkaan yritykset. Teemme (ainakin periaatteessa) työnantajan meille osoittamia tehtäviä, annetuissa rajoissa.

Alussa mainitsemieni kirjoitusten lukeminen sai minut tajuamaan, miten paljon oma ajatteluni on muuttunut muutaman vuoden ja yllä mainitsemieni projektien aikana, jollei suorastaan ansiosta. Pitäisi jaksaa painaa ja ehtiä joka paikkaan. Siinä sivussa Suomikin pitää saada nousuun. Tietyille asioille ei voi mitään. Vaikka vaikealta tuntuisi, niin on kuitenkin helpompaa muuttaa omaa ajatteluaan. Jos on nyhveröjohtajuuden aika ohi, niin on myös nössöalaisten. Kannattaa siis viheltää peli poikki, ja priorisoida zeniläisellä tyyneydellä. Ottaa ohjat omiin käsiin. Charles Darwinin sanoin: It is not the strongest of the species that survive, nor the most intelligent, but the one most responsive to change.

Niin, ja se utopioita maalaileva toimitusjohtaja oli meidän toimitusjohtajamme, ja se utopia omaa arkipäivääni.

Työn riemua!

 

 

Elena Berger, sisäinen viestintä, KONE Technology and Innovation

Avainsanat: oppiminen, työnteko

Kommentit