Yksin ei kannata jäädä IoT-maailmassakaan

IoT-ilmiöön on paneuduttava nyt, sillä huomenna se on jo liian myöhäistä, ja kehityksen tueksi on etsittävä asiantuntevat kumppanit. On tärkeää tehdä yhteistyötä sopivien partnereiden kanssa juuri oikealla tavalla, sillä näin saadaan tuloksia aikaan kuukausissa, eikä sudita paikallaan vuosikausia.

Kumppanuuksien rakentaminen vie kuitenkin aikaa. Vasta yli 10 vuoden harjoittelun jälkeen merkittävät suomalaiset yritykset ovat saaneet aikaan ”shared service center” -tyyppiset ratkaisut tukitoimintoihinsa ja käyttävät ulkoistusta hyväkseen kohtuullisen tehokkaasti. Parhaimmillaan on päästy siihen pisteeseen, että esimerkiksi taloushallinnon tehtäviä voidaan siirtää palvelukeskuksesta toiseen ilman isompaa palvelukatkosta. On myös opittu roolittamaan IT-järjestelmätoimittajia ja jakamaan tietoa pidemmän tähtäimen kehittämisen tueksi. Nyt ollaan siinä, missä monet kilpailijat olivat – no, 10 vuotta sitten.

Hosuminen ei kannata

Nopean muutoksen keskellä opetteluun ei oikein olisi aikaa. Sen sijaan, että rakentaisi tietokoneen itse uudelleen, on järkevämpää ostaa se – nykypäivänä oston kohteena on tosin pilvikapasiteetti. Vaikeimmista asioista puhuttaessa, kuten konsernin analytiikkapalveluiden järjestämisestä, roolijakoa ei olekaan niin helppo hahmottaa. Voidaan olla jopa radikaalisti eri mieltä kiireen määrästä ja laadusta. Jos ollaan sitä mieltä, kuten suomalaiset vähittäiskauppakonsernit taannoin sähköisestä kaupasta, että ei tässä mitään kiirettä ole, me hallitaan tätä markkinaa, voi tulla yllätyksiä. Sitten kun asia on käsillä, aletaan hosua ja menetetään arvokasta aikaa. Parempi toimintatapa on tutustua asiaan perin pohjin ja antaa osaavien kumppaneiden auttaa rakentamaan osaamispohjaa tosipaikan varalle. Sitä kutsutaan investoinniksi.

Yhteisymmärrystä ja osaamisen jakamista

On aivan tavallista, että kumppanuuksissa on tapana mennä kriisistä kriisiin. Gartner ja kumppanit ovat tämän todenneet kerta toisensa jälkeen, ja antavat hyviä neuvoja siihen, miten yhteistyö saadaan sujumaan. Jos ihmisten välinen yhteistyö on jo ajoittain haasteellista, organisaatioiden välinen yhteistyö on sitä vielä perusteellisemmin. Kun lisäksi puhutaan asioista, joissa partnerin osaamistaso erityisalallaan on paria pykälää korkeammalla tasolla kuin yrityksen oma taso, ja toisaalta yritys tietysti tietää oman toimialansa metkut paremmin kuin kumppani, ei tahdota päästä puusta pidemmälle. Sanotaan, että kulttuurit eivät kohtaa. Se voi pitää paikkansa, mutta se, mikä oikeasti puuttuu, on yhteinen suunnittelu ja kunnollinen, yhteinen hallintamalli.

Vaikeudet eivät kuitenkin tee yhteistyöstä tarpeetonta, pikemminkin päinvastoin. Yritykset, jotka onnistuvat saamaan aikaan jotakin vaikeasti kopioitavaa, ovat voittajia. Nopeasti kehittyvällä alalla on pakko käyttää partnereita. Samoin alueilla, jotka eivät ole yrityksen ydintoimintaa. Samanaikaisesti yritykseen pitää hankkia osaamista ainakin sen verran, että osataan ostaa palveluita. Myös liikkeenjohdossa pitäisi olla kasvava määrä ymmärrystä moderneista tekniikoista ja toimintamalleista.

IoT-maailmassa kumppanuudet ovat paitsi välttämättömiä, myös poikkeuksellisen hyödyllisiä. Esimerkiksi analytiikan osaaminen on helposti siirrettävissä toimialalta toiselle. Sekä työkalut että algoritmit ovat hyvin yleiskäyttöisiä. Asiakaspoistuman torjunta on analytiikkamallin näkökulmasta ihan samanlaista niin metalliteollisuudessa kuin kaupan alalla. Näin siis kumppanien kokemuskertymää voidaan tehokkaasti hyödyntää, vaikka se tulisikin toiselta toimialalta. Vipu on helposti satakertainen verrattuna siihen, että yritys palkkaisi itse osaajansa ja yrittäisi saada heidät pysymään ajan tasalla ja tuottamaan jotain hyödyllistä. Kumppanin tuella yrityksen oman osaamisen rakentaminen ja suuntaaminen on erittäin tehokasta. llmiö on sama älykkäiden, keskenään kommunikoivien laitteiden muodostaman arkkitehtuurin osalta. Koko metodiikka, turvakysymykset, protokollat ja työkalut ovat lähes (eivät kuitenkaan täysin) toimialariippumattomia.

Pitkäjänteiset suunnitelmat kunniaan

On aivan selvää, että nopeasti kehittyvissä asioissa ketterät soveltajat tuntuvat hyviltä kumppaneilta. Niinpä monet yritykset päätyvät painimaan usean sadan pienen, ja mahdollisesti jopa paikallisen, toimijan kanssa. Oman organisaation aika menee tähän painiin, vaikka pitäisi rakentaa ydinosaamista. Eivät nopeat soveltajat turhia ole, mutta varsinaiset kehityspolut kannattaa rakentaa sellaisten partnereiden kanssa, joilla on selkeä ”road map” hyppysissään. Ne panostavat oikeisiin asioihin, johtavat kehitystä ja pystyvät tarvittaessa mobilisoimaan riittävät resurssit. Vähempi on parempi myös johtamisen kannalta, sillä hyvää hallintamallia ei jaksa kukaan rakentaa satojen kumppanien kanssa. Isonkin kumppanin saa erittäin helposti kiinnostumaan yhteistyöstä, jossa on riittävästi laajuutta ja riskin jakoon perustuva palkkiomalli. Hyvinä esimerkkeinä yhteistyön eduista toimivat IBM:n IoT-kumppanuudet KONEen ja Fingridin kanssa.

Äkkinäisiin tarpeisiin on siis fiksua lainata naapurilta työkaluja – kyllä niitäkin käyttämällä oppii.

Kun oikeat IoT-kumppanit on varmistettu, seuraava askel on omien toimintamallien selkeyttäminen.

 

Ari Kannisto
Eläkkeelle siirtynyt IBM:n entinen johtava liikkeenjohdon konsultti

Avainsanat: Internet of Things

Kommentit