Monimuotoisuuden kohtaaminen vetreyttää innovaatiolihaksia

Jos monimuotoisuuden väitetään olevan yhtiön DNA:ssa ja osa sen kulttuuria, mitä se oikeastaan tarkoittaa? DNA koodaa ja siirtää sukupolvelta toiselle solussa perimää, perintöainesta. Samoin IBM:n globaali sitoutuminen monimuotoisuuden (diversity & inclusion) aktiiviseen edistämiseen on lujittanut sukupolvien ketjua: jo yli sata vuotta sitten yhtiöön palkattiin naisia, vammaisia ja etnisten vähemmistöjen edustajia, ja vuodesta 1953 lähtien syrjimättömyys on ollut osa yhtiön kirjoitettua säännöstöä. Onkin perusteltua väittää, että monimuotoisuuden vaaliminen osaltaan määrittää meitä: yksilöä kunnioittava eetos on osa organisaatiomme perusoletuksia, arvopohjaamme, joka ohjaa sitä, miten liiketoimintaa tehdään.

Niin, liiketoimintaa, siitähän yrityksen toiminnassa on kyse eli rahan tekemisestä, eikö vain? Pitääkö yritysten ylipäätään sotkeutua ihmisoikeuksiin ynnä muihin humanistisiin hömpötyksiin? IBM on ollut olemassa yli 100 vuotta ja Suomessakin jo vuodesta 1936. Pikavoittoja voisi kääräistä kyseenalaisinkin keinoin, mutta pitkäaikainen, menestyvä ja jatkuvasti uudistuva yritystoiminta voi ponnistaa vain eettisesti kestävältä ja vastuulliselta pohjalta.

Monimuotoisuuden vaaliminen ja edistäminen on oikein – mutta myös kannattavaa, siis ”hyvää bisnestä”. Mitä monipuolisempia taustoja ihmisillä on, sitä paremmin organisaatiossa voidaan ymmärtää myös markkinoiden tarpeiden moninaisuutta. Itsestään selviä etuja tulee myös rekrytoinnissa: jos palkataan etunenässä valkoihoisia kristittyjä vammattomia hetero-cis-miehiä, rajataan suurin osa maailman osaajista ulos – ja samalla luodaan pohja riskialttiille sosiaalisille ilmiöille kuten ryhmäajattelulle (groupthink) ja ajattelun köyhtymiselle ylipäätään.

Monimuotoisuuden kohtaaminen sen sijaan auttaa verryttelemään innovaatiolihaksia, kuten professori Richard Crispin asian ilmaisee: Kun työyhteisössä kohtaa ihmisiä, jotka eivät vastaa stereotypioita ja jotka rikkovat totuttua tuttuuutta, ihminen joutuu käyttämään samoja mielen mekanismeja, joita vaaditaan myös luovaan ja kaavoihin kangistumattomaan ajatteluun. Monimuotoisuuden kohtaaminen siis edistää innovatiivisuutta, mikä onkin elinehto: sataa vuotta ei porskuteta samoilla eväillä vaan on uudistuttava herkeämättä.

Monimuotoisuuden aito vaaliminen ei voi jäädä juhlapuheiksi ja markkinointikikoiksi. Käytäntöjen, prosessien ja toimintatapojen tulee olla tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia, mutta sekin on vasta ”nollataso”, syrjinnästä ja häirinnästä pidättymistä, mitä jo lainsäädäntö edellyttää. Monimuotoisuuden ja osallisuuden on oltava osa elävää arkipäivää: paitsi puheita myös tekoja eikä vain muodollisia politiikkoja ja ohjelmia. Toki ajattelun kehittymiseksi ja asenteiden tueksi on tarpeen olla myös erilaisia ohjelmia kuten talon sisäisten nais-, vammais-, HLBT-verkostojen aktiivista tukemista, roolimallien esiinnostamista, tiedotusta ja muita konkreettisia toimia, esimerkiksi IT-alalla aliedustettujen naisten uran edistämiseen tähtääviä ohjelmia.

Osallisuuden ja monimuotoisuuden edistäminen kannattaa: siitä hyötyy niin organisaatio kuin sen jokainen jäsen. Kokonaisena, autenttisena itsenään toimiva ihminen voi kukoistaa ja toteuttaa koko ammatillista potentiaaliaan – sekä omaksi että organisaation parhaaksi!

 

Avainsanat: innovaatio, työnteko, vastuullisuus

Suosituimmat kirjoitukset

Kommentit