Prosessiautomaation monet kasvot – Osa 3

Systema nervosum centrale

Keskushermosto: (lat. pars centralis systematis nervosi, systema nervosum centrale) on keskussäätelyjärjestelmä, joka ohjaa kaikkea ihmiskehon toimintaa. Se käsittelee tietoja ja pitää meidät yhteydessä ulkomaailmaan.

Miten tämä liiketoimintamme automaatioon liittyy? Jos olet lukenut blogini edellisiä osia (Osa1, Osa2), saattaa tämä aueta helpommin. Yksi hyvin oleellinen kyvykkyys toimintamme automatisointia ajatellen on nimittäin prosessinhallinta. Automaatioratkaisuiden systema nervosum centrale onkin BPM, Business Process Management, prosessien hallinta.

Prosessinhallinan avulla pystymme paremmin ja helpommin pitämään huolta siitä, että teemme oikeita asioita oikeaan aikaan oikeilla tiedoilla. Se mahdollistaa toimintamme automaattisen koordinoinnin niin, että tekemämme havainnot, päätökset sekä suorittamamme tehtävät muodostavat hallittavia kokonaisuuksia.

Nämä kokonaisuudet ja toimintoketjut – ne varsinaiset liiketoimintamme prosessit – saattavat kestää muutamista sekunneista jopa viikkoihin tai kuukausiin. Mitä pidempikestoisista prosesseista onkaan kyse, sitä monimuotoisempia ne myös yleensä ovat ja koostuvat sekä täysin automatisoiduista että manuaalitehtävistä.

Usein joudutaan tilanteisiin, jossa prosessiin liittyviä tehtäviä pitää siirtää asiantuntijalta toiselle, eskaloida automaattisesti sääntöihin pohjautuen, priorisoida ja automaattisesti ohjata tehtäviä tietyille työntekijöille tai työntekijäryhmille, tarjota tietojen syöttämiseen, tarkistamiseen, lisäämiseen tai muuttamiseen tarvittavat käyttöliittymät, tehdä päätöksiä miten tietystä tilanteesta halutaan jatkaa eteenpäin, osallistaa ulkopuolisia tahoja ja palveluita jne. Tähän ei pelkällä RPA:lla pystytä.

Mitä yhteistä keskushermostolla ja prosessinhallinnalla on?

Samalla tavalla kuin ihmiskehossa keskushermostomme on yhteydessä päätöksentekoon, intuitioon, muistiin, silmiin ja ääreishermostoon, voimme liittää prosessinhallinta-alustaamme eri automaatiokyvykkyyksiä, ja siten itse asiassa automatisoida erilaisista tehtävistä muodostuvan toiminnan ohjaamisen.

Prosessinhallinta onkin se liima, jonka avulla pystymme haluamallamme tavalla ohjaamaan ja automatisoimaan toimintamme mahdollistavia tehtäväketjuja. Samalla saamme myös reaaliaikaisen läpinäkyvyyden siihen, kuinka tehokkaasti oikeasti toimimmekaan ja missä kohdissa toimintaamme on eniten tehostettavaa. Se mahdollistaa siis myös prosessiemme jatkuvan kehittämisen, joka on yksi prosessiohjauksen kantavista periaatteista.

Prosessien hallinta ei missään nimessä olekaan vain tekninen ratkaisu. Se on praktiikka, jossa teknologiaa hyödynnetään toiminnan iteratiiviseen tehostamiseen ja automaatioon. Sen vuoksi sitä onkin hieman vaikeampi lähestyä kuin esimerkiksi suoraviivaista tehtäväautomaatiota, josta RPA:ssa pohjimmiltaan on kyse. BPM on luonteeltaan huomattavasti strategisempi kuin RPA ja tarjoaakin reitin toimintamme kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja hallintaan.

Kuten nykypäivänä kaikessa – ehkä poislukien SAP:n käyttöönotossa – kannattaa prosessiohjauksenkin kanssa aloittaa pienesti PoC:n tai pilotin kautta. Siitä on nyt pilviaikakautena tehty hyvin helppoa ja itse kehittäminen on hyvin erilaista (lue: helpompaa) kuin 2000-luvun alussa, jolloin prosessiohjausteknologiat alkoivat yleistymään.

Voit tutustua muutamaan esimerkkiin täältä. Oluen ystävänä haluan nostaa erityisesti esiin yhteistyömme Carlsbergin kanssa. Vaikka olut hieman ironisesti keskushermostomme toimintaan epäedullisesti vaikuttaakin.

Avainsanat: automatiikka, BPM, prosessiautomaatio, rpa, tekoäly

Kommentit