Odottajan aika tulee kalliiksi

Myönnetään. Esineiden internet on hypen huipulla nyt. Internet of Things (IoT) on kaikkien huulilla, eikä mene pitkään kun se on melkein joka paikassa. Sensoreita asennetaan kiihtyvällä tahdilla, koska niiden suorituskyky kasvaa ja hinta putoaa.

Suuri osa koti- että teollisuuskäyttöön tarkoitettujen koneiden ja laitteiden vioista voidaan tunnistaa tulevaisuudessa reaaliajassa. Huoltomiehen ei tarvitse enää arpoa, mitä työkaluja ja osia hän ottaa mukaansa työmaalle. Asiakastyytyväisyys paranee, kun turhat käynnit loppuvat ja koneet saadaan takaisin toimintaan nopeammin.

Jääkaappi kertoo itse, milloin maito loppuu. Pesukone käynnistyy omin päin silloin, kun sähkö on halpaa. Pesukoneiden kehittäjät näkevät, mitä pesuohjelmia esimerkiksi pohjoismaisilla markkinoilla käytetään ja kuinka nopeasti nukkasihdit tukkeutuvat. Takuuaikaa voidaan jatkaa, jos tiedetään että laitetta käytetään vähän.

Nettiyhteys voidaan asentaa myös leivänpaahtimeen tai satamanosturiin. Ensin pitää tietysti keksiä jokin hyvä syy, minkä vuoksi paahtimen pitää olla netissä. Tai mitä etua reaaliaikaisesta nosturidatasta on. Yhteyden ja tietojen keräämiseen kustannusten pitää olla jossakin järkevässä suhteessa laitteen
valmistuskustannukseen ja yhteyden avulla saavutettavaan hyötyyn.

Tyytyvätkö suomalaiset odottelijan rooliin?

Tekes on arvioinut, että suomalaiset firmat tulevat jälkijunassa esineiden internetiin. En ole ihan varma, onko tilanne noin huono. Mutta näen ja myös kuulen Suomessa skeptisyyttä, joka aiheuttaa ymmärrettävää turhautumista alan innokkaimpien kehittäjien keskuudessa.

Skeptikot muistuttavat, että Suomi-firmat siirtyivät esineiden internetiin jo 20 vuotta sitten. Wärtsilän dieselmoottori soitti Vaasaan ja kertoi valvojalle, että sylinteri numero seitsemän alkaa olla liian lämmin. Valvoja soitti laivan konemestarille, teki kysymyksiä ja ehkä antoi muutamia hyviä ohjeita.

Sen jälkeen on tapahtunut hyvin paljon. Analytiikka on kehittynyt pitkin harppauksin ja kehittyy edelleen. Kokeilujen ja demojen toteuttaminen on helpompaa, halvempaa ja nopeampaa kuin koskaan. Esimerkiksi IBM on kehittänyt kokeiluja varten alustan, jonka käyttäjän ei tarvitse kirjoittaa riviäkään koodia.

Suomalaiset firmat eivät silti kokeile kovinkaan paljon. Suuri osa tyytyy valmistelemaan IoT-strategiaansa ja seuraamaan katseella, kun jotkut muut kokeilevat. Firman suuri kokokaan ei näytä estävän näitä kokeiluun rohkenevia yrityksiä. Muutamat kansainväliset jätit tekevät hyvinkin ketteriä kokeiluja.

Sivustaseuraaja putoaa kehityksen kelkasta

En suosittele passiivisuutta IoT-maailmassa, vaikka saatankin ymmärtää passiivisuuden syitä. Joissakin tilanteissa on varmasti viisaampaa antaa muiden tehdä typerät ja kalliit virheet kuin rynnätä tekemään uusia juttuja ensimmäisten joukossa. Standardien puute on toinen hyvä syy tyytyä tekemisen sijasta tarkkailuun. Eri valmistajien laitteista tulevien tietojen yhdistäminen vaatii paljon työtä. Myös tietoturvaan ja yksityisyydensuojaan liittyy isoja kysymyksiä. Kiinasta kerättyä tietoa ei saa viedä maasta ulos, ja EU:lla on sama periaate.

Kaikkiin edellä mainittuihin ongelmiin löytyy ratkaisuja. Kyse on enemmän asenteesta kuin totaalisista esteistä, joiden takia kokeiluja ei kerta kaikkiaan voi tehdä. Kokeiluja voi tehdä, kun hyväksytään se periaate, että kaikki kokeilut eivät onnistu. Pettymykset ovat tavallisia ja usein hyödyllistä. Jos kaksi viidestä kokeilusta onnistuu, kokonaisuus saattaa olla hyvinkin kannattava.

Tuskin kenelläkään on hallussaan lopullista totuutta siitä, mitä esineiden internetissä voi ja kannattaa tehdä. On kuitenkin vaikea nähdä, miten muiden tekemisiä sivusta seuraamalla voisi pysyä teknologisen kehityksen huipulla. Läpimurtoa on vaikea tunnistaa juuri silloin, kun se on tapahtumassa ja kun se on jo tapahtunut, siihen voi olla liian myöhäistä liittyä mukaan.

Sivustaseuraajat pyrkivät minimoimaan kokeiluihin liittyvät riskin, mutta näin tehdessään ne tulevat ottaneeksi suuremman riskin, jonka vakavin seuraus on lipeäminen ulos korkean jalostusasteen kategoriasta. Kaikki tietävät, kuinka helppoa on kilpailla hinnalla kiinalaisten kanssa.

 

Kirjoitus on alun perin julkaistu Teknologia ja tulevaisuus -blogissa. Suoraan kirjoitukseen pääset tästä.

 

Avainsanat: Internet of Things, kilpailukyky

Kommentit